♥   Snilli Dewberry

26.06.2017 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Aamulla ensimmäisenä raahauduin tammalaitumen toiseen päähän Eppua noutamaan. Sekin on viimeaikoina oppinut tulemaan jonkin matkaa meikäläistä vastaan, mutta vielä on töitä saada tamma kirmaamaan turpa töttöröllä portille saakka. Hoitaessa se riiputti päätään silmät ummessa ja silloin tällöin ainoa liike oli hännän heilautus sivulle kärpäset häätääkseen.
Alkukäynnit hoituivat näppärästi raahatessani eiliset puomit kentän sivuun, jotka olimme Sussun kanssa valmennushässäkästä sinne unohtaneet.

Selkään päästyäni ja muutaman kierroksen käveltyäni tamman tämänpäiväistä tuntumaa haeskellen, siirsin sen raviin. Aloitan omat ratsastukseni lähes aina samalla kaavalla - alkukäynnit maastakäsin, sitten suuria, kaarevia uria ravissa jonka jälkeen vasta aloitetaan varsinainen työnteko - ja sekin ensin käynnistä. Epun kanssa saan ravata hieman pidempäänkin, sillä se täytyy todella ratsastaa takapäästään liikkeelle ja taas etupäästä pyöreäksi. Ei se mikään jäykkä ole, hieman hidas syttymään vain.

Teimme paljon lyhyitä, jyrkkiä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalla suunnasta toiseen, kuin siksakkia. Muutama avopätkä pitkällä sivulla ja paljon, todella paljon pysähdyksiä sekä voltteja. Myös siirtymiset ovat pienikinttuiselle Epulle hyviä alkutunnin virikkeitä.

Laukkaa otimme vasta lopputunnista kun poni oli kunnolla vertynyt. Se tuntuikin tänään todella hyvältä, ja innostuimme treenaamaan vähän laukanvaihtoja myös sileällä - esteradalla kun tamma tekee ne ihan automaattisesti. Varsin lennokkaita vaihtoja tulikin, ja myös Eppu tuntui olevan hurjan innoissaan tämän päivän tehtävistä!

Hiestä märkä ponitamma ansaitsi kunnon suihkun töiden päätteeksi. Ja toki porkkanat!

17.9.2016 estevalmennus, valmentaja Roxana

Tällä kertaa Sadulla oli suloinen ratsuponi allaan. Eppu poni katseli paikkoja korvat hörössä ja hirnui kovin vastapäässä olevalle ratsukolle.
"Eikai haittaa, että Sebastian ja Viksu ovat täällä?", Kysyin ja päästin kaksikon kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Eppu kävi hitaalla, joten pyysin Satua hakemaan ponille rytmiä alkukäynteihin ja ottamaan kevyen tuntuman. Aluksi tultiin käynnissä puomeja ja haettiin hevosta avuille. Satu kertoi, että poni oli hitaamman puoleinen, joten alkuverryttelyyn käytettiin enemmän aikaa. Suunnan vaihdettua Satu siirsi poninsa raviin ja alkoi työstää maapuomeilla siirtymisten kautta. Tempoa haettiin puomien päällä, että palautui pidätteestä ja liikkui pohkeesta. Eppu-poni oli hyvin yrittelijäs, mutta poniin haettiin vielä lisää herkkyyttä. Poni alku pikkuhiljaa tulla kunnolla hereille, että liikkui omaa moottoria käyttäen.
Tänään otettiin valmennuksen tavoitteeksi eteenpäinpyrkimys, isojen teiden ja käännöksien ratsastaminen. Ensimmäinen este sijoitettiin pitkän sivun keskelle Toinen este oli lävistäjällä, josta suunta vaihtui joka kerta ja kolmas este oli heti lyhyellä sivulla. Lyhyeltä sivulta ratsastettiin takaisiten kaarevalinja 2 esteelle, josta suoralinja nelos esteelle. Rata ei ollut vaikea, mutta vaati tarkuutta ja isojen linjojen ratsastamista, jotta Satu saisi suoristettu poninsa huolella ennen estettä.
Lähestyminen otettiin reippaassa ravissa, josta rata jatkui kunnon laukassa.
"Ota enemmän uralla ja ulkoavut kääntää, katse pitkälle", Neuvoin. Laukka vaihtui hyvin lävistäjäesteen päällä, josta ratsastaja jatkoi kolmos esteelle. Ensimmäinen kielto tuli, koska tie oli liian jyrkkä eikä poni suostunut hyppäämään sivuttain estettä. Ei se mitään. Satu otti lävistäjän kokonaan uudelleen ja pyysin naista ratsastamaan huolella loppuun asti suoraan kulmaan sieltä kääntää esteelle. Toinen kerta toden sanoi ja kaksikko selvitti loppuradan ongelmitta. Nostin lämmittely esteiden korkeuden 60 cm tasolle. Ratsukko tuli saman radan uudelleen ja samoja asioita hiottiin suorituksesta toiseen.
Esteiden taso huikeni pian 100 cm, joten rataa muunneltiin. Esteitä lisättiin, ettö löytyi sarjoja ja tiukempia kaarteita. Hetken aikaa Satu katsoi kauhistuneena rataa, kun tilaa ei näyttänyt olevan yhtään. Mutta säikähdyksellä selvittiin ja rata aloitettiin vauhdikkaasti neljän esteen sarjalla. Ratsukko ylitti sarjan tasapainossa ja Satu oli hyvin mukana hypyissä. Tuki hevosta linjoilla, ettei tullut lapaedellä ja sisäpohkeella vei hevosta enemmän uralla sekä kulmiin.
"Huolellisemmat tiet ja suoristukset", Neuvoin ja katselin rallisaa menoa. Piruuttani nostin esteiden korkeuden 120 cm tasolle. Rata muistutti paljon kolmikaaristalinjaa sik-sakmuodossa. Laukkavaihtui joka kerta esteen päällä, mutta poni osasi itse katsoa laukanvaihdon. Sadun piti vain saada poni mahtumaan ja olevaan avuilla. Linja ratsastettiin pehmeästi ja vauhdikkaasti. Vielä tultiin muutamia kaarteita, että Satu piti hevosen huolella tuntumalla ja eteenpäinpyrkivänä.
Pian oli loppuravien aika, kun molemmat oli hiestä märkiä ja saatiin yksi onnistunut rata. Hyvään oli aina hyvä lopettaa ja näin ratsukolle jäi hyvä maku suuhun valmennuksesta.