16.09.2016 Kouluvalmennus, valmentanut Roxana

Satu saapui Dragon Age Estaten viileään maneesiin, kun ulkona oli kamala rankkasade ja ukkoskeli. Onneksi ukkosen pauke ei kuulunut maneesissa. Satu kertoi, että vauhdikkaalla suomenhevosella oli hukassa jarrut ja ratti. Joten kouluvalmennukselta haettiin hevosen kuuliaisuutta ja keskittymistä. Lämmittely aloitettiin käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja temmon muutoksia. Vilja niminen suomenhevonen käveli mieluusti pääpitkänä ja jalat laahaen maata, mutta volttien kautta haettiin asetusta ja taivutusta, että saataisiin hevonen rennoksi kyljistä ja niskasta. Kokoajan haettiin ideaa luotiviivasta ja takaosan tulemista alle. Kun Vilja käveli reippaasti eteen, niin pyysin Satun pitää avut hiljaa, vaikka hevosella oli tapana kyllästyä ja valahtaa nopeasti.
Suunanmuutoksen jälkeen otettiin siirtyminen harjoitusraviin, jossa haettiin samoja siirtymisiä pysähdykseen tai käyntiin. Muutama askel tai sekuntti, sitten napakka siirtyminen takaisin. Hetken aikaa tamma vetkutteli, mutta Satu napakasti otti tammaa eteen, jos ei pohje, niin raipasta. Raippa apuihin tamma kieltäytyi heittämällä pukkeja tai kiskomalla päätä alas, kun juuri saatiin liikkumaan oikeamallisesti. Jotta tamma pysyisi ravissa aktiivisena ja hakeutuisi luotiviivalle, niin pyysin Satua tekemään kokoajan erikokoisia voltteja ja ympyröitä, asettaen vuorotellen sisälle ja ulos sekä tehdä temmonmuutoksia suorilla. Näin ratsastaja sai Viljan mielenkiinnon pysymään sekä toimimaan hyvin. Suunta vaihdettiin vielä, että samanlainen ravityönskentely jatkui. Pyysin Satua tekemään isot pääty- ja keskiympyrät, että puolet asetetaan ulos ja puolet sisälle. Vilja asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin sekä vaihdos asetukseen tai suoristukseen oli pehmeä. Satu osasi ratsastaa omaa diiva prinsessaansa, joka vaati ilmeisesti ratsastajalta herkkyyttä ja pehmeitä apuja. Välillä kovempiin pohkeisiin Vilja reagoi luimien, pukittaen tai kaahailemalla. Käännöksissä muistutin Satua jatkuvasti ulkoavuista, koska Vilja kääntyi kankeasti. Ympyrällä kroppa kääntyy joka askeleella meno suuntaan ja ulkoavut kääntää hevosen kokonaan sekä kädet pysyy hiljaa paikoillaan.
Loppu valmennuksesta otettiin pitkää laukka työnskentelyä. Nosto oli siisti, mutta aluksi oli kaahailun puoleista touhua ja käännökset meni pitkiksi. Pyysin Satua jäämään toiseen päätyyn. Hän asetti ja taivutti tammaa huolella, yllä piti laukkaa energisellä asenteella, istui suorassa ja rennosti kyydissä sekä käänsi ulkoavuilla. Välillä Vilja meinasi tiputtaa raviin, mutta raipan kosketuksella ylläpidettiin, jos pohkeesta ei ollut tehoa. Hevonen hakeutui luotiviivalle ja takaosaa alle. Hetken jatkettiin majesteettista menoa, että lyhennettiin ja pidennettiin askelta pääty-ympyrällä. Lyhennys meni nopeasti laahailun puolelle, mutta Satu piti hevosen aktiivisena ja lyhensi askelta pidättämällä istunnallaan, vatsatiukkana ja raskas hengitys. Temmon lisäämisessä ja askeleen pidentyessä ei ollut ongelmaa, kun tamma kaahaili mieluusti eteen. Samalla katosi kuolaintuntumalta ja kääntyi haparoiden. Satu ratsasti suomenhevosta takaisin rennompaan ja piti hevosen lyhyenä luotiviivalle. Lisäys alkoi sujua myös ettei tamma karannut luotiviivalta. Otettiin toiseen suuntaan sama harjoitus.
Lopuksi, kun Vilja pysyi kuulolla ja Sadun avuilla, niin otettiin loppuravit. Siinä Satu sai ratsastaa kankeaa tammaa eteen alas rennomalla ohjalla. Kun tamma rentontui niskasta, niin pohkeella takaosa alas. Ympyröillä asettaen ja taivuttaen, että rentontuisi enemmän. Lopuksi pitkät ohjat ja reipasta kävelyä.

​

30.01.2017 Kouluvalmennus, valmentanut Lissu T.

"Istu syvälle satulaan, laita vatsalihakset töihin, puolipidäte, puolipidäte, muista hengittää", ohjeistin jarrunsa hukanneen Viljan kyydissä keikkuvaa Satua. Verryttelyjen laukkatehtävistä innostunut tamma mennä viiletti pitkin kenttää korvat tanassa, häntä töttöröllä ja niin
onnellisen näköisenä. Sääli, että tehtävänä oli ollut ihan vain pääty-ympyrä laukassa, ei ilman jarruja tai ohjauslaitteistoa poukkoilu. Suunnittelemattomasta väliaikarallista palattiin käynti-ravi -siirtymisten kautta takaisin sille pääty-ympyrälle, ensin ravissa, sitten harjoituslaukassa. Parin hyvän ympyrän jälkeen pyysin Sadun kentän keskelle kuuntelemaan tehtävänannon ensimmäisiin varsinaisiin
valmennustehtäviin. "Aloitellaan ravitreenillä; volttikahdeksikko harjoitusravissa, perus 10 metrin halkaisija. Sitten lävistäjä keskiravissa, ja takaisin harjoitusraviin nelikaarisen kiemurauran muodossa. Vaihdetaan tehtäviä suht reippaasti, ja jos jokin ei suju, palataan siihen takaisin hetken kuluttua."

Ratsukko aloitti volttikahdeksikolla, joka sujui oikein hyvin. Satu ratsasti siistit, hyvät ympyrät, Vilja liikkui reippaasti keskittyen
ratsastajaansa. Pari toistoa molempiin kierroksiin riitti, tähän tehtävään ei palattaisi. Keskiravitehtävä tuotti enemmän ongelmia, tamma liikkui hieman hätäisesti lyhyehköin askelin Sadun ratsastuksesta huolimatta. "Ei mitään, otetaan lävistäjätehtävä uusiksi kiemurauran jälkeen. Tarkkana niiden kaarien suhteen, että ne ovat keskenään samankokoiset." Ehkä vika oli siinä, että menin sanomaan, mutta kahdella ensimmäisellä kerralla Satu ratsasti ensimmäisen kaaren muita isompana ja viimeisen pienempänä. Vilja koetti ajoittain kiihdytellä suorilla osuuksilla, mutta pysyi rennompana ja paremmin avuilla kuin keskiravissa. Uudempi yritys lävistäjällä sujui paremmin, samaten kiemurauralla; kaaret olivat nyt saman kokoiset.

"Jatketaan lävistäjällä, nyt keskilaukkaa. Vilja kiirehti jo ravissa, joten nyt tarkkana." Ensimmäinen lävistäjä suoritettiin Viljan innokkuudesta johtuen hieman hätiköidysti, mutta Satu - ja etenkin Vilja - petrasi huimasti jo seuraavalla kerralla. Menohaluistaan huolimatta ruunikko jäi kuuntelemaan ratsastajaansa malttaen mielensä. "No niin, tuohan on jo keskilaukkaa eikä laukkakoikkelehdintaa", naurahdin. Varsin mallikelpoista keskilaukkaa se olikin, irtonaista ja tahdikasta. "Eiköhän tämä ollut tältä erää tässä, loppuverkoissa samoja tehtäviä kuin
alkuverkoissa - ja nyt ilman väliaikaralleja."

​

23.06.2017 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja

Ja vielä riittää vanhasta tammasta virtaa vaikka muille jakaa! Meno oli hulvaton aamupäivällä Sussun valkussa, kun Viljan kintut kävivät tuhatta ja sataa. Ainakaan ei tarvinnut liikkeelle patistaa, se vaan että saisi tamman kuulolle...
Teimme kentällä koulukiemuroita vinoilla puomeilla höystettynä. Ihan mun lemppareita, ja osa Viljan vauhdeista saattoi johtua myös niistä. Teimme erilaisia kaarevia uria ja kiemuroita, joilla saimme tammaa vertymään myös niskan alueelta, eipä tarvinnut paljoa pyydellä tätä menemään!
Laukka tuntui tänään varsin hyvältä, eikä ravistakaan tosiaankaan ollut pahaa sanottavaa tunnin loppupuolelta. Hirveä hiki tuli molemmille, ja viimeisillä metreillä huomasi Viljan olevan ihan puhki. Tamma teki koko tunnin hyvin töitä alun kaahottamisesta huolimatta.